Jari Suorsan polku erotuomariksi kulki monen maan kautta

13.7.2021
Jari Suorsan polku erotuomariksi kulki monen maan kautta

Jari Suorsa debytoi Liigassa päätuomarina kaudella 2014–2015. (Kuva: Jiri Halttunen)

Jari Suorsa pääsi jo nuorena Ilveksen liigarinkiin, mutta parin kauden jälkeen suunta vaihtui kohti ulkomaita. Yhteensä seitsemässä eri maassa pelannut Suorsa löysi henkisen kotinsa lopulta Itävallasta. Kaukalossa kovista otteistaan tunnettu hyökkääjä vaihtoi pelikamppeet tuomaripaitaan uransa jälkeen ja aloittaa syksyllä jo kahdeksannen Liiga-kautensa päätuomarina.

Jari Suorsa on kaukaloiden kokenut kettu. Kotimaan kaukaloiden lisäksi kuudessa muussa maassa pelannut Suorsa kävi läpi pitkän ja vaiheikkaan pelaajapolun ennen päätymistään erotuomariksi. Kuusankoskelta ponnistava Suorsa raivasi tiensä I-divisioonassa pelanneen KooKoon edustusjoukkueeseen ennen täysi-ikäiseksi tuloaan. Muutaman kauden jälkeen nuori hyökkääjä pakkasi laukkunsa ja matkasi Tampereelle Ilvekseen.

– Pääsin siirtymään pienemmästä kylästä Tampereelle, mikä oli iso juttu. Ilveksessä vierähtäneet pari vuotta olivat hienoa aikaa, mutta peliaika jäi nelosketjussa aika pieneksi. Vladimir Jurzinov jr. oli meillä valmentajana, eikä hänen alaisuudessaan ollut pahemmin virheisiin varaa. Siinä ei uskaltanut yrittää ihmeitä, vaan tyylinä toimi enemmänkin se, että heitettiin kiekkoa päätyyn, taklattiin ja touhuttiin päälle sen mitä ehti, Suorsa muistelee.

– Myöhemmin olen pohtinut, että ehkä olisi ollut parempi jäädä Kouvolaan, kun olisin saanut niin paljon enemmän peliaikaa kuin Ilveksessä. Toisaalta, kun nuorena poikana oli mahdollisuus päästä SM-liigaan, niin totta kai siihen tilaisuuteen tartuin. Neloskentässä pelaaminen ei kuitenkaan tyydyttänyt, sillä halusin päästä pelaamaan enemmän. Halusin myös kerryttää kokemuksia, joten suuntasin ulkomaille.

Kotipaikka löytyi Itävallasta

Suorsan ensimmäinen ulkomaalainen seura oli West Coast Hockey Leaguessa pelannut Fresno Falcons, jonne hän 22-vuotiaana nuorukaisensa suuntasi. Kalifornialaisesta Fresnon kaupungista matka jatkui Itävaltaan EK Zell am Seen joukkueeseen. Tämän jälkeen Suorsa ehti nähdä niin Englannin ja Saksankin sarjat, kunnes löytyi paikka, joka sai hänet jäämään pitemmäksi aikaa.

Kyseessä oli Itävalta, jossa hän tulisi lopulta juhlimaan mestaruutta ja pelaamaan uransa loppuun asti, yhteensä vielä seitsemän kauden ajan. Maan kansalaisuudenkin hän hankki pelivuosiensa aikana.

– Löysin itävaltalaisen vaimon ja tykästyin muutenkin keskieurooppalaiseen kulttuuriin. Tyttäremme syntyi Wienissä, kun pelasin Vienna Capitalsissa EBEL-liigaa. Se oli parasta aikaani jääkiekkoilijana. Wieniläinen joukkue ei ollut voittanut yli 40 vuoteen mestaruutta ja kun se viimein tuli keväällä 2005 ja vieläpä seitsemännessä finaalipelissä, niin olihan se aivan mahtavaa.


Suorsa toimi ensimmäistä kauttaan Liigan päätuomarina kaudella 2014–2015.

Suorsa pelasi EBEL-liigassa Vienna Capitalsissa vuodet 2003–2007, kävi välillä piipahtamassa Suomessa ja Italiassa ja palasi taas Itävaltaan, sillä kertaa vuosien takaiseen seuraansa EK Zell am Seehen. Zell am Seessä hän myös lopetti pelaajauransa keväällä 2011.

– Itävallan jälkeen ei tullut enää katseltua muualle, vaan päätimme tulla Suomeen asumaan. Olemme puhuneet, että etenemme vuosi kerrallaan. Ei ole poissuljettua, että muuttaisimme joskus takaisin Itävaltaan.

– Käytämme vaimon kanssa kotikielenä eniten englantia. Tyttäremme puhuu saksaa ja suomea ja ymmärtää lisäksi todella hyvin englantia. Kun pelasin kauden verran Saksassa, niin vaimoni jäi silloin Suomeen ja opiskeli suomen kieltä paljonkin. Opiskelut ja työkuviotkin ovat hoituneet hienosti Kouvolan seudulla, eikä isompia kulttuurishokkeja ole päässyt koskaan syntymään, Suorsa kuvailee perheensä arkea.

Kaukaloiden kauhusta tuomariuralle

Suorsa tunnettiin pelaajaurallaan kaukaloiden rämäpäänä. Tehojakin syntyi, mutta niiden lisäksi jäähyminuutteja kertyi kiitettäviä määriä

– Kaukalossa rymisi aina, kun sinne menin. Rapatessa roiskui ja täytyy myöntää, että ylilyöntejäkin sattui. Varsinkin ensimmäisinä Itävallan vuosinani kukaan ei alkuun tuntenut minua, niin pientä haastamista tuli. Oppivat sen jälkeen tuntemaan, kun annoin hieman takaisinkin. Painimaan pääsi aina kun halusi, mutta ei sitä loppupeleissä niin paljoa tapahtunut, Suorsa nauraa.

Pelikamppeet vaihtuivat raidalliseen paitaan suhteellisen pian peliuran jälkeen. KooKoossa yli 300 ottelua urallaan pelannut, nykyinen Liigan päätuomari Jani Luoma-aho houkutteli Suorsan tuomaroinnin pariin. Ensimmäiset kosiskelut nähtiin jo pari vuotta ennen Suorsan peliuran loppua, mutta lopulta kohde nielaisi syötin. Suorsa eteni tuomarina nopein askelin ja vihelsi ensimmäisen kautensa päätuomarina Liigassa kaudella 2014–2015. Finaaleissakin hän on päässyt näyttämään kyntensä, kun kutsu tuli HIFK:n ja Tapparan välisen ottelusarjan ratkaisseeseen otteluun keväällä 2016.

– Aika nopeasti pelaajaurani päätyttyä päätin, että siirryn sille puolelle. Tavoitteeni olivat alusta alkaen päätuomaripuolella, eikä minulle ole kertynyt pelejä linjatuomarina. Onhan se erilaista touhua olla pelaaja kuin tuomari, mutta mukavasti se siirtymä sujui.

– Pääsin jo aika varhaisessa vaiheessa viheltämään finaaleissa. Muistan hyvin sen viheltämäni ottelun. Silloin tarkasteltiin HIFK:n mahdollista maalia aivan viime sekunnilla. Maali syntyi muistaakseni lopulta noin sekunti päätössummerin jälkeen, ja sitä siinä katsoimme tarkkaan. Viimeisiin ratkaisupeleihin pääsee todella pieni osa tuomareista, joten niitä hetkiä muistelee mielellään.


Katsomosta kuuluvat huutelut sytyttävät Suorsaa.

Pelaajataustasta on ollut suurta hyötyä tuomaripuolella. Suorsa ei ollut omalla urallaan helpoin pelaaja tuomareiden silmissä ja suu kävi alituiseen tahtiin. Kokemukset kuitenkin kasvattavat, ja niistä voi ottaa arvokasta oppia.

– Olen aikoinaan sanonut itsekin tuomarelle varsin napakasti, mutta tiedän kokemuksesta, että eivätpä ne välttämättä kovin henkilökohtaista ole. Pelaajaura on auttanut paljon näiden asioiden kanssa. Pelinlukutaitoonkin on pelaajataustasta hyötyä, kun ei tule koko aikaa pyörittyä tiellä, Suorsa tuumaa.

Pelaajien ja valmentajien kanssa toimimisen lisäksi myös yleisön huutelut ja reaktiot ovat iso osa jääkiekko-ottelun sanallista viestintää. Tuomari ei huutele katsomoon, mutta toiseen suuntaan tulee monenlaista lausetta – valtaosa ei niin painokelpoista.

– Kaiken kun on nähnyt ja kokenut, niin eivät ne enää hetkauta. Päinvastoin, se hieman sytyttää, kun kuulee katsomosta kommentteja. Voi näyttää hassulta, kun vain hymyilen takaisin katsojille, enkä ole moksiskaan. Olen iloinen ja hymyilevä persoona, mikä saattaa ärsyttää joitakin, Suorsa sanoo velmuilevalla äänensävyllä.

"On mukavaa toimia jääkiekon parissa omassa kasvattajaseurassani"

Päätuomarin toimen ohessa Suorsalla riittää muitakin velvoitteita jääkiekon parissa. Kouvolassa asusteleva Suorsa toimii KooKoon junioreissa seurakoordinaattorina. Työnkuvaan kuuluu paljon juoksevia asioita, kuten jääaikojen ja pelivuorojen hoitaminen. Kesällä tahti muuttuu verkkaisemmaksi ja on hyvä ottaa hieman etäisyyttä jäältä.

– Vedän lisäksi kauden aikana muutamaa liikuntakerhoa. Valmensin viime kaudella myös U19-joukkuetta. On mukavaa toimia jääkiekon parissa omassa kasvattajaseurassani. He ovat auttaneet minua aikanaan paljon nuoruudessani, niin nyt on hienoa päästä itse mukaan auttamaan nuoria, Suorsa sanoo.

– Kesäisin arki on paljon rauhallisempaa, niin ehtii harrastaa enemmän. Tykkään kalastamisesta ja myös golf on mieluinen harrastus. Minusta tuli tämän vuoden alussa myös mökin omistaja, joten siellä on tullut vietettyä aikaa.


---
Julkaisija: Markus Viljanen